Miten perhokalastus tuli Suomeen?

Miten ja milloin perhokalastus sitten saapui Suomeen? Monet ovat sitä mieltä, että tämän kalastusmuodon toivat Suomeen englantilaiset liikemiehet sekä kalastusmatkailijat. Tämän arvioidaan tapahtuneen 1800-luvulla. Jonkinlaisia perhoja suomalaiset osasivat ilmeisesti sitoa jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Kajaanin katsotaan olevan aluetta, jossa maamme ammattimainen perhonsidontataito aikoinaan alkoi kehittyä. On aika mielenkiintoista, että perimätiedon mukaan Suomesta lähetettiin nimenomaan nainen Englantiin opiskelemaan perhojen sitomista. Tämä tapahtui perimätiedon mukaan 1875. Perimätiedon mukaan tämä Englantiin oppia saamaan lähetetty nainen olisi opettanut taidon Suomeen palattuaan edelleen siskolleen, jonka kanssa hän alkoi sitoa perhoja ammattimaisesti. Suomalaiset sisarukset tulivat tunnetuiksi perhoistaan saaden niistä sekä kunniamainintoja että palkintoja erilaisissa näyttelyissä. Siskokset olivat siis ilmeisen taitavia alallaan. Alussa suomalaiset olivat erityisen hyviä sitomaan lohiperhoja.

Englannissa oppia saanut taitavaksi perhonsitojaksi kehittynyt Maria opetti sisarensa lisäksi myös monia muita sitomaan perhoja ja kun nämä Marialta oppinsa saaneet perhonsitojat vuorostaan opettivat taidon muille, alkoi perhonsidontataito levitä Suomessa.

1950-luvulta 1970-luvulle

Vaikka perhonsidontataito alkoikin levitä taidon osaajalta toiselle, niin kuitenkin vielä 1950-luvullakin taidon osasi melko harva suomalainen. Myös perhokalastus oli vielä tuolloin melko harvan omaama taito. 1950-luvulla suosittiin edelleen englantilaisten mallien mukaan tehtyjä taimen- ja lohiperhoja. Perhojen sitomista estivät sekä välineiden arvokas hinta, että niiden hankkimisen vaikeus.
1970-luvulla oltiin tilanteessa, jossa maasta löytyi jo jonkin verran taitavia perhonsitojia sekä perhokalastajia. Nämä kalastajat olivat usein erittäin persoonallista joukkoa. He olivat onnistuneet kehittämään sellaisia perhoja, jotka sopivat erityisen hyvin kotimaan oloihin. Samoin he olivat onnistuneet kehittämään sellaisia kalastustekniikoita, jotka toimivat erityisen hyvin juuri Suomessa. 1970-luvulla perhokalastaminen alkoi olla aikaisempaa tavallisempi harrastus ja yhä useampi alkoi harrastaa perhokalastusta.

1970-luvulla perhokalastustietoutta alettiin levittää Suomessa myös erilaisten perhokalastusoppaiden kautta. Toisaalta näiden ensimmäisten suomenkielisten perhokalastusta käsitelleiden oppaiden tarjoama tieto ei vielä ollut välttämättä kovin korkeatasoista. Osa näistä oppaista sai osakseen suurtakin kritiikkiä. Eräs syy perhokalastuksen aikaisempaa suurempaan suosioon oli se, että markkinoille alkoi ilmestyä lasikuituisia vapoja sekä muita keinomateriaaleista valmistettuja välineitä, minkä ansiosta välineiden hinta laski reippaasti. Tämän ansiosta tietysti yhä useammalla oli varaa hankkia itselleen perhokalastusvälineet.

Nykytilanne

Perhokalastuksen parissa järjestetään myös erilaisia kilpailuja. Suomessa näitä kilpailuja järjestetään esimerkiksi Kemissä ja Simossa. Perhokalastusta voi harrastaa nykyisin jopa SM-tasolla. Nykyisin puhutaan kilpakalastuksesta, sidontakilpailuista sekä heittokilpailuista – myös kilpailujen osalta tarjolla on siis jokaiselle jotakin. Perhokalastuksen parista löytyy myös runsaasti erilaisia yhdistyksiä sekä netin keskustelupalstoja. Perhokalastuksen SM-kisojen tuloksiakin on mahdollista seurata netistä löytyvän tulospalvelun avulla. Nykyisin monet perhokalastajat ovat myös erikoistuneet johonkin tiettyyn perhokalastuksen tekniikkaan, kuten vaikkapa niin kutsuttuun ranskalaistekniikkaan eli nymfikalastukseen, jossa kalastetaan pitkää peruketta käyttäen. Myös perhokalastuksessa käytettävät välineet ovat kehittyneet ja monipuolistuneet. Esimerkiksi edellä mainitussa nymfikalastuksessa käytetään aivan tietyn tyylisiä perukkeita.

Suomesta löytyy hyviä kala-apajia niin etelästä, lännestä, idästä kuin pohjoisestakin. Toisaalta moni perhokalastuksen nykyharrastaja käy kalastusreissuilla myös Suomen rajojen ulkopuolella – naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa sekä vieläkin kauempana. Esimerkiksi Itävallasta, Kroatiasta, Sloveniasta, Uudesta Seelannista, Kanadasta, Hollannista, Italiasta ja Etelä-Amerikasta löytyy lupaavia perhokalastuskohteita – Venäjää, Serbiaa, Belgiaa ja Ranskaa unohtamatta! Perhokalastusmatkat voivat taas tuoda perhokalastusharrastukseen aivan uudenlaisen aspektin. Ne voivat olla myös keino saada koko perhe innostumaan harrastuksesta – jos ei muuten, niin ainakin matkaseurana.
Myös perhokalastusharrastuksessa kannattaa hyödyntää sekä internetin että kirjaston aarreaittoja. Netistä sekä kirjoista on saatavana runsaasti perhokalastukseen liittyvää tietoa, jota ammentamalla omaa harrastusta voi entisestään syventää.